Minusta GDPRä kiinnostavinta on se, että käytännössä kyse on paljon muustakin kuin juridiikasta, tietosuojaselosteista ja dokumentaatiosta.
Kyse on ihmisistä, toimintatavoista ja siitä, miten työ arjessa todellisuudessa sujuu.
Tiedättehän sen kollegan, joka jättää henkilötietoja sisältävät paperit työpöydälle avokonttoriin? Tai sen, joka lähettää tuhansia asiakastietoja sisältävän Excel-tiedoston ulkopuoliselle taholle varmistamatta kunnolla, kuuluuko vastaanottajalle ylipäätään luovuttaa kyseisiä tietoja tai miten ne suojataan?
Pelkkä ohje siitä, ettei näin pidä toimia, ei aina riitä.
GDPRssä on kyse myös ymmärryksen lisäämisestä, toimivien käytäntöjen luomisesta ja henkilöstön auttamisesta toimimaan oikein, myös kiireessä, silloin kun kukaan ei katso tai kun työpäivästä halutaan vain selvitä mahdollisimman nopeasti.
Ohjeita tarvitaan, ehdottomasti. Mutta harvoin ne yksin riittävät. On myös pohdittava, miten työ on organisoitu, millaiseen toimintaan kannustetaan, miten vastuut jakautuvat ja onko henkilöstön todella helppo toimia oikein.
Siksi näen GDPR vähintään yhtä paljon operatiivisena kuin juridisena kysymyksenä.
Loppujen lopuksi ei ole kovin paljon hyötyä siitä, kuinka hienot dokumentit organisaatiolla on, jos niiden sisältö ei näy käytännön toiminnassa.
Ja juuri siinä GDPRä tulee mielestäni todella kiinnostava – ja haastava.